Jos päähenkilön eli Annan luonnetta pitäisi kuvailla yhdellä adjektiivilla, olisi se varmasti vahva. Anna on luonteeltaan älyttömän vahva ja toiveikas. Vaikka romaaniin on upotettu tuskaa ja surua, rivien välistä pystyy kuitenkin lukemaan uskon ja toivon paremmasta ja siitä kuinka asiat järjestyvät.

Anna pyrkii ajattelemaan ja toimimaan muiden parhaaksi. Hänen miesystävänsä omaa vaikean lapsuuden, johon sekoittuvat Vietnamin sodasta kärsinyt isä sekä narkomaani äiti. Anna siis tuntee velvollisuutta pitää miesystävänsä mielenterveyttä yllä. Hän pyrkii myös auttamaan veljeään  mielisairaalassa vasten tahtoaan.

On uskomatonta, kuinka joku ihminen pystyy tähän kaikkeen ilman, ettei oma mielenterveys kärsi. Totta kai raja tulee jossain vaiheessa vastaan. On kuitenkin ihailtavaa, miten joku pystyy hallitsemaan tätä kaikkea. Tällaisen taidon haluaisin itsekin oppia. Eli kun hankaluuksia tulee, niistä pitää oppia selviämään rauhallisin mielin, eikä heti ajatella pahinta.